maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kalenteri edistää

Tänä aamuna iloisin mielin käänsin lehmäkalenteristani esiin uuden kuukauden ja suunnittelin poikakalenterista kuvan ottamista. Sanoin jopa ääneen, että millaisiahan aprillipiloja tänä vuonna on.

Sitten yhtäkkiä tajusin, että tämä päivähän on vielä maaliskuuta! Hittolainen, meinasitte saada kalenteriherkun etuajassa! No, kuva on otettu, joten voin ajastaa kuvan tulemaan näkyviin aamutuimaan. Itsehän varmaankin vetelen hirsiä iloisesti ainakin ysiin asti.

JälkiJuttu:
Kylämme mopoikäinen nuoriso on näin kevään kunniaksi herännyt uuteen harrastukseen. Nimittäin ovat keksineet muodostaa lauman tuonne mäen päälle metsään virkistysalueelle ja virittävät sitten nuotion. Nuotioon otetaan puut tietysti sieltä metsästä ja eilen näin poikien reippaasti kaatavan jotain pikkupuuta. Ensin se notski oli tuossa suoraan kallion päällä, mutta sittemmin ovat siirtyneet vähän syvemmälle metsään.
Tätä on nyt jatkunut kohta viikon päivät ja voin kertoa, että on useammin kuin kerran pinna kiristynyt moporallin raikuessa edestakaisin kun koiria lenkittää. Osa räkänokista osaa sentään vähän hiljentää koirien kohdalla, mutta osa painelee kahva kaakossa surutta. Puhumattakaan siitä, että se avotulen teko kaupungin virkistysalueelle ei taida olla ihan sallittua.
Kohta pitänee soittaa Kissalan pojat paikalle jos ei muu auta. Ärsyttää, olen siis vanha. ;) 

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ihana valo

Siippa on viettänyt viime viikon "talvilomaa", joka jatkuu vielä alkuviikon. Minä olen puolestani viettänyt jotain kevätflunssaa melkein koko viikon. Tauti alkoi inhalla kurkkukivulla joskus tiistain paikkeilla ja eteni siitä hitaasti ilman kunnon kuumetta. Pientä lämpöä taisi olla, mutta en ihmeemmin ole antanut sen haitata. Eilen päätin, että saunassa tauti joko pahenee tai paranee. Tänään onkin ollut jo parempi olo, vaikka uutena vierailijana on sellainen ärsyttävä kuiva yskä. Kävin siis hakemassa Codetabsit apteekista. Siinä on yskänlääke, joka on aivan liian hyvää! Tekisi mieli syödä koko paketti kuin karkkiaski.

Onneksi viikolle ei ollut suunniteltu mitään sen ihmeellisempää, joten olen saanut potea melko rauhassa.

Missioksi kuitenkin näin ihanan, lisääntyvän valon kunniaksi otettiin kaapin tai vastaavan löytäminen tuohon alakerran vessaan, kuten jo aiemmin kerroin. Olin liikkeellä sopivan pessimistisin mielin ja retken aloitus K-raudasta ei mitenkään kohottanut tuota mielialaa. Ei niin mitään. Allaskaappia tai vaihtoehtoisesti pyykkikaappia, joka on aivan liian syvä tuohon tilaan. Eikä mitään sellaista viritystä, joka laitettaisiin vessanpöntön "ympärille", löytynyt.
Nöyrin mielin päätimme sitten suunnata kulkumme jälleen kerran tuohon ruotsalaiseen Ingvarin linnoitukseen, sillä sieltähän sitä usein on löytynyt yhtä ja toista, vieläpä kohtuuhintaan.

Ja siellähän se! Ainoa vika kaapissa oli se, että siinä oli peiliovi. Itseäni se nyt ei mitenkään suuresti haitannut, mutta Siipan kanta siihen, että tuijottelisi itseään peilistä pöntöllä istuessaan (kaappi siis oli määrä sijoittaa pönttöä vastapäätä), oli jyrkkä ei. Vaan eipä hätää, sekin ongelma oli helposti ratkaistavissa saatavissa olevalla ikkunakalvolla, joka on vieläpä helppo asentaa.
Olen todella tyytyväinen löytyneeseen ratkaisuun ja yhtäkkiä vessa näyttää tilavalta ja ennen kaikkea siistiltä kun se kaikki rompe, joka ennen oli korivaunussa kaiken aikaa nähtävillä, onkin nyt siististi hoikan ja sievän kaapin uumenissa. Yritin ottaa kuvaa, jossa kaappi näkyisi koko pituudessaan, mutta kännykän kamera ja vessan pienuus asettivat hieman rajoituksia tälle.

Edestä kalvo asennettuna

Sivusta 
Tuosta ekasta kuvastahan tuli tavallaan selfie. Onneksi tuli tuo kalvo asennettua! ;D
Kaappi oli siis viikon saavutus, mutta menetyskin tuli. Onneksi ei mikään taloudellisesti merkittävä kuitenkaan.

Metallikin väsähtää.

Liian monta avattua viinipulloa?
Todellakin, korkkiruuvi otti ja halkesi! Hämmästykseni oli suuri kun avasin sunnuntai-illalliselle varattua viinipulloa ja korkkiruuvi vain painui alaspäin eikä mitään korkin avautumista tapahtunut. Kun hokasin, mitä oli tapahtunut, alkoi vähän naurattaa. Onneksi taloudesta löytyi vielä toimivakin korkkiruuvi, joten ei jäänyt pihvipunkku saamatta.

Viikolla päätin myös, että nyt ON kevät ja ostin jokavuotiset narsissit koristamaan parveketta ja terassia. Yöt ovat vielä pakkasöitä, mutta hyvin ovat näyttäneet kestävän. 
Kukkapenkistäkin jo pilkistelee krookuksen, tulppaanin ja helmililjan alkuja, ja naapurin aurinkopaikassa jo kukkivatkin krookukset. Kyllä se kevät sieltä aidosti tekee tuloaan. Niin vankasti, että kohta on ryhdyttävä ikkunanpesuun...

JälkiJuttu:
Taisin joskus täällä sanoa, että mieluummin siivoan koiran oksennuksia kuin ripulipaskoja... Tänä aamuna PP herätti ilmoittaakseen, että nyt olis ripakka ja sitten se ripakka olikin jo matolla. Onneksi pienellä matolla, joten siivous oli helppoa kun siirsi vain sen paskamaton pesuhuoneen puolelle. Eipä mitään, koiralta perse puhtaaksi ja takaisin nukkumaan.
Tunnin päästä se herätti uudestaan, mutta nyt liikahdin jo niin ripeästi että tuuppasin piskin pesuhuoneeseen ja laitoin oven kiinni. Juup, hetken päästä oli uusi satsi, mutta tosiaan siellä suihkutettavissa. Onneksi homma oli sitten sitä myöten selvä, mutta kylläpä tuli taas hyvä muistutus siitä kuinka pahalle koiran ripulipaska haisee sekä siitä, että noin vanhalle koiralla ei saa antaa mitään uutta ja ihmeellistä syötävää. Tämänkin paskaräjähdyksen aiheutti yksi vaivainen makupalarulla...

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Niitä päiviä

Eilinen ja tämä päivä ovat käytännössä kuluneet tekemättä mitään. Eilen sentään illan päälle kampasin naamani ja lähdin kauppaan. Äkkiä sitä ihminen mökkiytyy näköjään. Ja mikä pahinta parasta, se ei haittaa minua ollenkaan! Näköjään sitä viihtyy ihan hyvin omassa seurassaankin.

VV näyttää alla mallia, miten etenkin tämä päivä on sujunut:

Kroohhhh....

.....puuuhhhh....




Kamalan raskasta tuollainen! Pahoittelut huonosta laadusta, näpsäisty kaukaa kännykällä.

Kolme viikkoa alkaa olla täynnä tätä vapaarouvan elämää. Siipallakin on ensi viikko lomaa, joten jotain yhteistä tekemistä on tiedossa. 
Pitänee ainakin tehdä joku rautakauppa- tai kylppärikauppakeikka, sillä kaipaan tuohon alakerran pieneen vessaamme sellaista hyllyä/kaappia, joka tulee vessanpytyn taakse tai yläpuolelle, mutta niin, että siinä olisi jalat, jotka tulevat vesisäiliön molemmin puolin. Tuo vessa kun on muutenkin kuin perssilmä tosi pieni, niin haluaisin päästä eroon siellä olevasta korivaunusta, joka markkeeraa vessapaperi- ja lehtivaraston virkaa. Olenkohan taas ryhtynyt haaveilemaan mahdottomasta asiasta...? Usein käy niin, että saan jonkun loisteliaan idiksen, mutta en sitten löydä sellaista mielikuvaani sopivaa kalustetta/tavaraa tms.

Huomenna pitää pukea puhtaat vaatteet päälle, maalata silmänkuvat kohdilleen ja suunnata ystävättären synttäreille. Pyöreitä vuosia täyttää hän ja voinkin jakaa sitten elämänviisauksiani, sillä itse olen saman tasakymmenen (kakskyt kolkyt no kyllä te sen tiedätte) saavuttanut jo kohta viisi vuotta sitten.
Hauskaa oli etsiskellä eilen kaupasta lahjusta, vaikka hän ei kuoharipulloa kummempaa toivonutkaan. Toivottavasti yllättyy positiivisesti ja taatusti ymmärtää lahjaan sisältyvän vitsin. ;)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hiljaiseloa

Tänään en ole tehnyt juuri muuta kuin hissutellut. Masensi kun aamulla oli taas 12 astetta pakkasta, vaikka tälle päivälle piti tulla jo lauhempaa.

Aamukahvittelun ja nettikierroksen jälkeen katsoin tietty Heartbeatin (Sydämen asialla) ja sitten päätinkin vetäytyä aamupäivätirsalle. Kävin nakkaamassa koneellisen pyykkiä pyörimään ja asettauduin sohvalle mukavaan asentoon. Muistin toki laittaa herätyskellonkin soimaan. Nukahdinkin melko nopeasti ja heräsin omatoimisesti ennen kellon soittoa noin 40 minuutin kuluttua. Todellinen voimatirsa! Olo olikin jo parempi, mutta vilkaisu ulos osoitti, että lunta sataa, taas...

Kikkailin lisää pyykkihuoltoa ja katsoin toisen (uuden) päivätelkkarisuosikkini, Hehku-ohjelman, joka on jollain uusintakierroksella ja ilmeisesti tullut joskus viime syksynä alunperin ja ilmeisesti jopa aiemmin. Jotenkin pidän sen ohjelman sävystä ja juontajatriosta, vaikka se selkeästi on suunnattu hieman itseäni nuoremmille naisille. Mutta mitäs siitä, olenhan mieleltäni nuori nainen. ;)

Huononnäköisestä säästä huolimatta päätin lähteä rivakalle lenkille VV:n kanssa. Reippailimme vauhdikkaasti sellaisen puolen tunnin puolihikireissun ja täytyy sanoa, että sää on todella raaka! Naama punoitti viiman vaikutuksesta muun punoituksen lisäksi ja korvissa tuntui inhottavasti, vaikka oli huppu päässä. Mistä saadaankin hyvä aasinsilta siihen, että sen korvien huuhteluoperaation jälkeen ovat korvat olleet jotenkin älyttömän herkät viimalle ja kylmälle. Inhottavaa.

Lenkin jälkeen söinkin myöhäisen lounaan, jääkaapista löytyi vielä viikonlopun tähteinä lasagnea, ja hyvää oli. Huomiseksi pitää kehitellä sitten jotain muuta tai elää vaihtoehtoisesti yhdellä raejuustopurkillisella... Ehkä sittenkin piipahdan kaupassa illalla.

Pyykkikoneessa pyörii kolmas koneellinen ja tänään voin todellakin noudattaa sitä "laiska töitään luettelee" -sanontaa, sillä mitään muuta järkevää en ole saanut aikaiseksi. On jotenkin nuutunut olo noin kokonaisuudessaan. Taidanpa lähteä keittelemään ärjyt sumpit itselleni, jospa se siitä olo virkistyisi.

VV näyttää yhtä rähjäiseltä kuin omistajansa
JälkiJuttu:
Lisää töllöasiaa. Maikkarilla alkoi edellissunnuntaina uusi musiikkiohjelma: Tähdet, tähdet. Nyt kaksi jaksoa katsottuani pidän sitä ihan hauskana viihteenä paria juttua lukuunottamatta.
Ensinnäkin en ole koskaan, ikinä pitänyt Maria Veitolasta enkä pidä vieläkään. Ärsyttävä eukko, kertakaikkiaan! Ja pisteenä i:n päällä ihan karmea kypärätukka (joka ei mielestäni sovi kenellekään) ja kummalliset vaatteet. Brrrhhh...
Mukaan valikoituneet artistit sinällään ovat hyviä, vaikka en olekaan keksinyt mistä se oopperalaulaja-Laura on sinne tempaistu. Niin ja Leppilampi... Olisi kai meillä joitain muitakin juontajia tässä maassa, olisihan?
Vaan se täytyy isona plussana sanoa, että vaikka en mikään iskelmä- tai tanssimusiikkifani olekaan, niin Jari Sillanpää jaksaa ihastuttaa minua aina. Huikea artisti ja ammattilainen, joka selvästi osaa nauraa itselleen ja heittäytyä tilanteeseen sekä laulaa varsin komeasti. Taidan olla jonkunlainen Jarin piilofani. ;) 

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Nuttura

Enpä voi väittää olleeni koskaan nutturatyyppi. Pitkien hiusten aikaan pidin niitä vapaana tai sitten kietaisin jonkun sortin ponnarille. Joskus harvoin väkersin jonkun onnettoman nutturan kieli keskellä suuta.

Minussa on aina ollut sellainen vika, että en ole osannut omia hiuksiani mitenkään erityisesti laittaa. Ja se onkin sitten vähän ristiriitaista kun sitä tukkaa on siunaantunut sen verran, että pitkästä versiosta olisi varmaan saanut ihan loistokkaita kampauksia jos olisi osannut... Jotenkin se käden ja silmän koordinaatio peilin kautta ei vaan meikäläisellä toimi, ei sitten millään. Meikkaamisenikin on hyvin yksinkertaista enkä saa "arkimeikkiin" koskaan kulumaan viittä minuuttia kauempaa. Tai no, kymmenen, mutta siihen sisältyy jo hampaiden pesu ja hiusten vahaus.

JälkiJuttu:
Viikonloppuna se sitten iski se helvetin takatalvi. Lauantaiaamuna oli maa valkoisena ja lisää tuppasi melkein koko päivän. Tänä aamuna oli pakkasta 12 astetta! Perkele... Nyt on onneksi nollassa ja aurinko paistaa, ja huomiseksikin luvattiin suojasäätä, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kuumat treffit

Pitänee tässä vähitellen huolestua omasta mielenterveydestään... 

Toinen vapaaviikko alkaa olla pulkassa, tosin sitä "häiritsi" Siipan kolmen päivän loma alkuviikosta. Niinpä kaappien siivous ei ole edistynyt. Sen sijaan tiistaina oli tarjolla ravintolamiljöössä hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Keskiviikkona taas oli tarjolla tukkaoperaatio kampaajalla (ja hyvää seuraa by kampaajani). Samalla tuli Siipallekin sipaistua siisti takatukka taas.

Vaan eilen Siippa palasi töihin ja minä sain jäädä huseeraamaan omiani. 
Muistutin itseäni siitä, että joka päivä pitää tehdä jotain järkevää, että ei voi vaan loisia töllön edessä katselemassa kaiken maailman hömppää boxilta tai töllön syöttövirrasta.

Niinpä otin ja raivasin kaikki keittiön työtasot tyhjiksi sekä heitin kaiken turhan tiskipöydän nurkilla pyörineen täyhkän roskikseen.
Sitten kaivoin esille höyrypesurini ja ryhdyin puuhaan. Höyrytin kaikki kaakelit ja pinnat, myös kaappien ovet ja hellan, niin että ne suorastaan säihkyvät! Olen ehkä joskus maininnutkin, että se höyrypesuri on ihan loistava vekotin, mutta sen kanssa puuhastellessa tulee ihan helvetillinen hiki. Niin kävi nytkin. Unohdin vakaan aikomukseni jatkaa höyrytystä vessassa & pesuhuoneessa ja nakkasin rukkaset naulaan. Lähdin kuitenkin samalla hiellä vetämään jatkohiet VV:n kanssa. Eilen oli ihan taivaallinen kevätsää ja kiskaisimme reippaan kolmen vartin hikilenkin. 
Sen jälkeen olikin mukava sujahtaa suihkuun tyytyväisenä itseensä.

Tänä aamuna arvoin, että mitä tekisin. Joku ihme keväthurrikaani nostaa päätään ulkona ja päätin, että tältä päivältä saa ekstralenkki VV:n kanssa jäädä väliin kun tuo polvikin taas vähän kettuilee.
Aamiaisen nautittuani ja selailtuani Terrilife-lehden (jonka russelipalstalta muuten juoksikin kuvassa vastaan tuttu kaksikko Torpan mäeltä), päätin ryhtyä tekemään jotain.
Kevätauringon ollessa armoton, näkyy kämpässä kauniisti kaikki pöly, hiekka ja muu täyhkä. Tämän voisi tietysti ratkaista vetämällä verhot eteen, mutta kivahan se on katsella ikkunasta ulos välillä, joten imuri esiin.

Ensimmäinen puolituntinen kului keräillessä koirien leluja ja luita, joita pääsääntöisesti VV levittelee tasaisesti ympäri kämppää. Itsekseni ihmettelin, että kuka niille on moisen leluarsenaalin kantanut...
Sitten neuvottelimme VV:n kanssa, että kannattaako tuulikaapissa istua ulko-oven edessä juuri silloin kun minä imuroin siellä. VV:n mielestä moiselle härvelille ei ole sijaa hänen huushollissaan, mutta minä kerroin, että neiti vaan väistää takavasemmalle ja ottaa mallia PP:stä, että kuinka sen imurin kanssa seurustellaan (teeskennellään kuollutta jossain).
Treffini imurin kanssa olivatkin varsin perusteelliset kun vauhtiin pääsin. Siinä saivat kyytiä sohvatyynyt ja -tyynynalusetkin, ja kaikki muutkin paikat johon vain yletin ja pääsin.
Imurin kanssa valssaamisen jälkeen jaksoin vielä pyyhkiä pölyt, mutta kaiken muun päätin jättää suosiolla ensi viikkoon.

Että siis kaksi kuumaa deittiä kodinhuoltovälineiden kanssa kahdessa päivässä. Alan todella huolestua. Ja mihin tämä johtaa jos vietän koko loppuvuoden näin? Sitten palaan töihin ja romahdan kun en ehdi enkä pysty kuuraamaan huushollia samalla pieteetillä koko ajan ja joka päivä. 
Ehkä pitäisi keskittyä siivoamisen sijaan kokeilemaan sitä "seitinohutta päiväkänniä" vaikka jo heti ensi viikolla. Ja niin kauan pitää yrittää, että tulee onnistunut tulos, sillä se seitinohut jos mikä on todellakin taitolaji. ;)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Päänsärky

Juu, tänä aamuna oli vähän päänsärkyä. Ihan vaan siitä syystä, että eilen olin hieman viihteellä ystävättären ja Siipan kanssa, ja kuohari & punkero tekivät tehtävänsä. 

Mutta hauskaa oli, joten voihan sitä pienen päänsärynkin sitten sietää. Etenkin kun se on sellainen särky, joka talttuu ihan pillerillä.

Muutoin minulla on harvoin päänsärkyä. Joskus sellaista hartioista ja niskasta johtuvaa, mutta mitenkään yleistä se ei minulla ole. Sympatiseeraan kovasti niitä, joilla on jatkuvasti pää kipeä tai rasitteenaan inha migreeni. Pääkipu ei ole mukavaa.

JälkiJuttu:
Kevät on selkeästi täällä. Linnut laulavat, harakat tappelevat ja ikkunat näyttävät juuri niin likaisilta kuin ne oikeasti kirkkaassa keväisessä auringonpaisteessa ovatkin. Uhkailivat jollain takatalvella, joten ehkä en vielä heti huomenna pese ikkunoita... Mutta huomenna aion höyryttää keittiön eli ryhdyn siihen lupaamaani suursiivoon!

Tänään surffaillessani blogistaniassa tuli mieleeni muutama bittiavaruuteen kadonnut bloggaaja. Olisi mukava tietää mitä kuuluu Ajatusmurusia-blogia pitäneelle OTJA:lle sinne uuteen elämäänsä tai mihin häipyi Sulkasatoa-blogin Marianne... Olen juuri niin typerä, että jään aina pohtimaan tällaisia asioita, jotka eivät oikeastaan mitenkään kuulu minulle. Mutta kuitenkin haluaisin vain tietää. :)


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hoitolapsi

Muutama räpsy punaisesta paholaisesta, joka on sulostuttanut talouttamme tiistaista alkaen. Huomenillalla on jäähyväisten aika ja luulen, että VV ei ole ollenkaan pahoillaan kun on niin kade eikä halua jakaa huomiotamme. Mutta ikävä voi sitten iskeä kun ei enää olekaan tasaväkistä paini- ja tappelukaveria. Ehkä se joskus saa rotutoverin seurakseen, sitten kun PP:stä aika jättää, mikä voi olla käytännössä koska tahansa noilla kilometreillä.

Iiiishot korvat

Kuvan saa otettua vain kun se nukkuu

Lusikassa

Pieni ja söpö, nukkuessaan
Väri on kyllä vähän viturallaan johtuen auringonvalosta ja vastasalamasta. Että kyllä se väri oikeasti on punainen eikä tuollainen vehnä...

Siitepöly

Aikaisen kevään haittapuoli, siitepölyä on jo iloisesti ilmassa.
Onneksi nämä kevään ensimmäiset siitepölyt eivät ole meikäläiselle niitä ihan kamalampia. Vähän tirskututtaa, mutta se voi olla katupölyäkin tai ihan kotoperäistä pölyä kun se suursiivo on vielä tekemättä. 

Eli koivun ja heinän kukintaa odotellessa aivastellaan vähemmän, mutta säännöllisesti kuitenkin. Tosin aivastelu on ollut tällä viikolla vähäisempää kuin töissä ollessa. Mikä lie homepömpeli sekin, en ihmettelisi. Meikäläisenkin työhuoneeseen on tullut yläkerrasta vahausvedet ja ikkunanpokasta sadevedet... Mutta sitä ei nyt tarvitse vähään aikaan miettiä, onneksi.

Hyvää naistenpäivää kaikille, ja erityisesti kaikille naisille!


 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Savi

Tämä kotimme on rakennettu savimaalle, rossipohjan päälle. Eipä siis ihme, että ekana asuinvuonna tehdyssä radonmittauksessa ei löytynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Se on tosin hieman hassua, sillä suoraan keittiönikkunan edessä kohoaa korkea graniittikallio ja kalliomaastoa jatkuu pidemmällekin. Vaan sopiva "rajamaa" ilmeisesti on tässä kohdalla. Ja tarpeeksi täyttömaata tukahduttamaan kaikki mahdolliset radonin yritykset...

Muistan kun kävimme ensimmäisen kerran tulevaa kotiamme katsomassa, ihan vaan ulkopuolelta, sillä olimme vasta nähneet ilmoituksen emmekä halunneet tehdä mitään ennen kuin olisimme nuuskineet hieman ympäristöä. Niinpä se oli joku lokakuinen päivä kun kävimme byggan reunalla seisoskelemassa ja miettimässä, että haluaisimmeko asua täällä.
Kengät savessa poistuimme paikalta varmoina siitä, että tässä on uusi kotimme. Ja niinhän se olikin. Kertaakaan en ole kyseistä ostosta katunut. Ainoastaan toivoisin hieman isomman pihan ja enemmän säilytystilaa. ;)

JälkiJuttu:
Kohta on ensimmäinen vuorotteluvapaaviikko lusittu, noin työajan puolesta. Mukavasti on aika mennyt, etenkin kun on hoidossa tuo punainen paholainen jonka veivaamista VV:n kanssa on ollut mukava seurata. Täytyy myöntää, että tappeluiltakaan mielipide-eroiltakaan ei ole vältytty. Erityisesti kun terroristineidot ovat hippasen väsyneitä, kääntyy leikki helposti totiseksi torvensoittamiseksi... Vaan ilman vaurioita on vielä selvitty.
Hikikävelynkin olen joka päivä tehnyt, mutta tänään annan särkeville jalkaparoilleni lepopäivän jo senkin takia, että ulkona käy helvetillinen hiivari. Mutta maanantaina taas mennään ekstralenkkiä VV:n kanssa niin, että hippulat vinkuvat ja hiki lentää!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Muuttolintu

Muuttolinnuista en paljoa tiedä kun olen todella huono lintutunnistaja. Siellä linjalla talitintti ja käpytikka mennään. Mikä sekin on toki parempi kuin Siipan pieni lintu, keskikokoinen lintu ja iso lintu. ;)

Käpytikalla kuitenkin taitaa olla kevättä rinnassa. Sen verran innokkaasti on eilen ja tänään kopistellut puunrunkoja ja kiljunut mennessään. 
Ilma on harmaa, mutta plussalla mennään. Eiköhän tämä tiedä lähtöä viimeisille lumille ja jäille.

JälkiJuttu:
Saimme eilen vieraaksemme punaisen paholaisen loppuviikoksi. Meno on välillä sen verran hurjaa terroristikakaroiden kesken, että pakko on vähän rajoittaa. Yölläkään ei laskeutunut rauha maahan ennen kuin laitettiin herrasväki kahta puolta oviaukkoa ja väliin verkko.
Taidankin lähteä kohta tainnuttamaan niitä kävelylenkin merkeissä.

Yritin ottaa kuvan painikaksikosta, mutta kaikista tuli ihan tärähtäneitä, siis kuvista... Jatkan yrityksiä. ;) 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Korea

Mistä ihmeestä se Neo näitä sanoja keksii?

Minulle korea yleensä tarkoittaa nimenomaan sellaista värikästä ja krumeluuria, mutta ei yleensä kaunista. Sellainen, mikä tulee kun on yritetty liikaa tehdä hienoa. Olen näin yksinkertaisena ihmisenä enemmän tyylin "yksinkertainen on kaunista" -kannattaja.

Korea taas valtiona edustaa jotain tuiki tuntematonta kulttuuria. Eteläisestä valtiosta tulee puhelimeni (ja hyvä puhelin onkin), mutta pohjoisesta osasta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa kuten ei yleensäkään diktatuureista.
Pohjoinen osa on nyt saanutkin olla rauhassa jonkun päivän kun maailman katseet ovat kiinnittyneet Ukrainaan ja erityisesti Krimille. Ei, olen strutsi ja kieltädyn ryhtymästä siihen "entäs jos" -ajatusleikkiin.

*********************
Sään suhteen ei näytä suurta parannusta olevan eiliseen tai edellispäiväiseen verrattuna. Siitäkin huolimatta aion kohtapuoleen hilppaista VV:n kanssa lenkille.
Eilen sain jo hyvän alun liikuntamäärän nostolle kun kävelin kosmetologille ja takaisin. Siihen reissuun kului puoli tuntia suuntaansa, joten ei paha. Vaikka ilma oli kyllä tosi paha.

Tänään saamme illalla hoitoon loppuviikoksi saman punaisen paholaisen, joka meillä vieraili viikonloppukylässä silloin joulukuussa. Saapa nähdä minkälainen riekkumatanner talosta tulee. Tässä kohdassa voisi ehkä todeta, että onneksi olen kotosalla vahtimassa tutkaparin toilailuja...

Mukavaa päivää, minä lähden nyt vähän raittiiseen ilmaan!

JälkiJuttu:
Mutta missä on Nollis? Pitäisikö huolestua? 


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kukinto

Hmmm... Vähän aikaista odotella mitään kukintoja ainakaan tuolla pihan puolella.
Lauantaisen auringonpaisteen innoittamana kävin kurkkimassa omaan kukkapenkkiini, mutta kyllä se on vielä jäässä.
Syksyllä kasvamaan lähteneet helmililjat taitavat olla menetettyjä... Mutta katsotaan nyt. Eniten jännittää atsalea-raukka, joka jo uutterasti ryhtyi pukkaamaan lehdenalkuja ja sitten tuli pakkanen. Saapa nähdä, että tointuuko se vai pitääkö minun lähteä uutta ostamaan.

Takatalvi tulikin sitten nopeammin kuin luulinkaan. Eilen ja tänä aamuna on satanut lunta ja räntää taivaan täydeltä. Nyt näyttäisi hieman laantuneen, mikä on ihan hyvä, sillä parin tunnin päästä on lähdettävä tallustamaan tuonne taajaman keskustaan.

Vapaa on siis alkanut ja samalla alkaa kuntokuuri, kävelyä lisään joka päivälle ja samalla toivottavasti lähtee jokunen kilokin kropasta. Se on päätavoitteeni tälle vapaalle. Siivousurakan aloitan ehkä huomenna tai ehkä ensi viikolla. Aika näyttää, mutta paineita en aio ottaa. :) 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Makea maaliskuu

Koitetaanpa taas. Nyt ehkä ehdin paremmin mukaan tai ainakin luulen niin. ;)
Jälleen kerran, kiitos Neolle vaivannäöstä!

Taisitte luulla

Että unohdin kuukausi sitten tekemäni lupauksen. Ei hätää, en todellakaan unohtanut!

Pitemmittä puheitta asiaan:

Mr. Maaliskuu
Ei paha... Ehkäpä sitä voisi jäädä jo maaliskuuhun luuppiin, vai mitä sanoo raati? ;)
 

No huh huh!

Pahoitteluni hiljaiselostani Blogistanian puolella, mutta viime viikko oli niin hektinen työpäivien puitteissa, että illat menivätkin sitten aivokäyrän sutaistessa suoraa viivaa. 
Jostain ihmeen syystä kaikki havahtuivat siihen, että todellakin olen loppuvuoden poissa ja nyt on aika teettää kaikki mahdolliset hommat minulla. Samassa rytäkässä vedin viime hetken perehdytyksiä sijaiselleni ja ahdistus kasvoi päivä päivältä. 
Vaikka en pidä itseäni mitenkään perfektionistina tai pedanttina, tuli kuitenkin väistämättä tässä viime päivinä sellainen olo, että olenko nyt varmasti opettanut tarpeeksi ja hyvin. Ja pärjääkö se nyt näillä neuvoilla...

Eilen oli jotenkin katkeransuloinen päivä. Ihanaa, koska vapaa oli kynnyksellä, mutta kamalaa, koska olen erossa työyhteisöstäni loppuvuoden. Minulla on työyhteisössä monta ihanaa ihmissuhdetta sekä pari todella hyvää ystävää. Onneksi treffailemme työpaikan ulkopuolellakin.

Mutta nyt se siis alkoi, vuorotteluvapaa! Parahultaisesti oli eilen postilaatikkoon kopsahtanut TE-keskuksen kirje, jossa todetaan, että vuorotteluvapaalla ei ole estettä. No kiva. :D

Tänä aamuna tunnelma oli rento kun ei tarvinnut ajatella, että vapaa loppuu taas ylihuomenna. VV:n kanssa köllittiin rauhassa, mutta särkevä polvi ja lonkka pakottivat minut ylös melko ajoissa. Toisilla ei ollut mikään kiire herätä.

 
zzzzZZZZzzz....


zzz...krh..Mitäh???
Nousin siis ylös ja hipsin kahvinkeittoon. Ulkona on mahtava ilma, aurinko on paistanut koko päivän. Kevät on alkanut, joten on siis täydellinen aika aloittaa vapaa. Kohtahan sitä voi ryhtyä pihan kevätlaittoonkin. Ihanaa! Tällä hetkellä en pysty olemaan vittuuntunut mistään, sori!

Kevättä kukkamaljakossakin